FinSTLK2017 - Genesis - 42

42:1  Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä epäröitte?"

42:2  Hän sanoi: "Katso, olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."

42:3  Kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.

42:4  Mutta Benjaminia, Joosefin veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.

42:5  Niin Israelin pojat tulivat muiden tulijoiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.

42:6  Joosef oli käskynhaltijana maassa. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Niin Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.

42:7  Joosef näki veljensä ja tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä tulette?" He vastasivat: "Kanaanin maasta tulemme ostamaan ruokaa."

42:8  Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.

42:9  Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia. Olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."

42:10  He vastasivat hänelle: "Ei, herra, palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.

42:11  Olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia."

42:12  Mutta hän sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."

42:13  He vastasivat: "Meitä, palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole."

42:14  Joosef sanoi heille: "Niin on, kuin olen teille puhunut: te olette vakoojia.

42:15  Näin te tulette koeteltaviksi: niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.

42:16  Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden pitää jäädä tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta. Muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."

42:17  Sitten hän pani heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.

42:18  Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä:

42:19  jos olette rehellisiä miehiä, jääköön teistä veljeksistä yksi vangiksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.

42:20  Tuokaa nuorin veljenne luokseni. Jos teidän puheenne siten vahvistuu todeksi, vältätte kuoleman." Heidän täytyi tehdä niin.

42:21  Mutta he sanoivat toinen toiselleen: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme. Sillä me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuulleet häntä. Sen tähden tämä tuska on tullut meille."

42:22  Ruuben vastasi heille sanoen: "Enkö sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta ette kuulleet minua. Katsokaa, nyt kostetaan hänen verensä."

42:23  Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin kautta.

42:24  Hän kääntyi heistä pois ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

42:25  Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa heille evästä matkalle. Heille tehtiin niin.

42:26  He sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.

42:27  Kun sitten eräs heistä yöpymispaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, hän huomasi rahansa säkin suussa.

42:28  Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin. Katso, se on säkissäni." Silloin heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on meille tehnyt?"

42:29  Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he ilmoittivat hänelle kaikki, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:

42:30  "Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä, kuin olisimme olleet maata vakoilemassa.

42:31  Mutta sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia.

42:32  Meitä on kaksitoista veljestä saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa.'

42:33  Mutta mies, sen maan valtias, sanoi meille: 'Siitä saan tietää, oletteko te rehellisiä miehiä: jättäkää yksi veljistänne luokseni. Ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.

42:34  Menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.'"

42:35  Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin, katso, kunkin rahakukkaro oli hänen säkissään. Nähdessään rahakukkaronsa he sekä heidän isänsä pelästyivät.

42:36  Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Teette minut lapsettomaksi. Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin tahdotte viedä minulta. Tämä kaikki kohtaa minua."

42:37  Ruuben vastasi isälleen sanoen: "Saat surmata molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin. Anna hänet huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin."

42:38  Mutta hän sanoi: "Poikani ei saa lähteä kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä. Jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan murheella hautaan."