FinSTLK2017 - Genesis - 2

2:1  Taivas ja maa kaikkine joukkoineen olivat tulleet valmiiksi.

2:2  Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstään, jonka hän oli tehnyt.

2:3  Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään, jonka hän oli tehnyt.

2:4  Tämä on taivaan ja maan syntykirja, kun ne luotiin tyhjästä sinä päivänä, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

2:5  eikä ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä mikään ruoho ollut vielä versonut kedolla, koska Herra Jumala ei ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

2:6  vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

2:7  Herra Jumala oli tehnyt maan tomusta ihmisen ja puhaltanut hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä oli tullut elävä sielu.

2:8  Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.

2:9  Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, sekä myös hyvän- ja pahantiedon puun.

2:10  Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakautui sieltä neljään haaraan.

2:11  Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa,

2:12  ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

2:13  Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan.

2:14  Kolmannen virran nimi on Hiddekel. Se juoksee Assurin editse. Neljäs virta on Eufrat.

2:15  Herra Jumala oli ottanut ihmisen ja pannut hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.

2:16  Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,

2:17  mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, on sinun totisesti kuoltava."

2:18  Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva."

2:19  Herra Jumala oli tehnyt maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi. Niin kuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin sen nimi oli oleva.

2:20  Ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

2:21  Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen. Kun hän nukkui, Jumala otti yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

2:22  Sitten Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

2:23  Mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani. Kutsuttakoon häntä naiseksi, sillä hän on miehestä otettu."

2:24  Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

2:25  He olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä he hävenneet toisiaan.