Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
GENESIS
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 44
Gene FinSTLK2 44:1  Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane jokaisen raha hänen säkkinsä suuhun.
Gene FinSTLK2 44:2  Nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, lisäksi hänen viljarahansa." Hän teki, niin kuin Joosef käski.
Gene FinSTLK2 44:3  Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseineen lähteä matkaan.
Gene FinSTLK2 44:4  Kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, Joosef sanoi huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkä tähden olette palkinneet hyvän pahalla?
Gene FinSTLK2 44:5  Eikö tämä ole juuri se, josta isäntäni juo ja jolla hän ennustaa. Te olette tehneet väärin näin menetellessänne.'"
Gene FinSTLK2 44:6  Kun hän sitten saavutti heidät, hän sanoi heille nämä sanat.
Gene FinSTLK2 44:7  He vastasivat hänelle: "Minkä tähden herramme sanoo näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!
Gene FinSTLK2 44:8  Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta. Kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?
Gene FinSTLK2 44:9  Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon, ja me muut tulemme herramme orjiksi."
Gene FinSTLK2 44:10  Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet. Se, jolta se löydetään, olkoon orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
Gene FinSTLK2 44:11  He laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
Gene FinSTLK2 44:12  Hän etsi alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
Gene FinSTLK2 44:13  Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
Gene FinSTLK2 44:14  Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
Gene FinSTLK2 44:15  Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salaisuudet ilmi?"
Gene FinSTLK2 44:16  Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."
Gene FinSTLK2 44:17  Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."
Gene FinSTLK2 44:18  Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sana herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä olet kuin itse farao!
Gene FinSTLK2 44:19  Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
Gene FinSTLK2 44:20  Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori. Mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä.'
Gene FinSTLK2 44:21  Sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä.'
Gene FinSTLK2 44:22  Sanoimme herralleni: 'Nuorukainen ei voi jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.'
Gene FinSTLK2 44:23  Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne kanssanne, älkää enää näyttäytykö kasvojeni edessä.'
Gene FinSTLK2 44:24  Menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
Gene FinSTLK2 44:25  Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.'
Gene FinSTLK2 44:26  Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne. Me lähdemme ainoastaan, jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, sillä emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.'
Gene FinSTLK2 44:27  Palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
Gene FinSTLK2 44:28  Toinen lähti pois luotani, ja sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt.
Gene FinSTLK2 44:29  Jos nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, saatatte harmaat hapseni vaipumaan tuskalla hautaan.'
Gene FinSTLK2 44:30  Jos nyt tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
Gene FinSTLK2 44:31  hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, ja me, palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella hautaan.
Gene FinSTLK2 44:32  Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, olen syyllinen isäni edessä koko elinaikani.'
Gene FinSTLK2 44:33  Jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
Gene FinSTLK2 44:34  Sillä kuinka menen kotiin isäni luo, ellei nuorukainen ole kanssani? En voi nähdä sitä surkeutta, joka tulee isäni osaksi."