FinBiblia - Job - 17

17:1  Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

17:2  En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

17:3  Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

17:4  Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

17:5  Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

17:6  Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

17:7  Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

17:8  Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

17:9  Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

17:10  Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

17:11  Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

17:12  Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

17:13  Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

17:14  Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

17:15  Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

17:16  Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.