FinBiblia - Job - 29

29:1  Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

29:2  Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

29:3  Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

29:4  Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

29:5  Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

29:6  Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

29:7  Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

29:8  Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

29:9  Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

29:10  Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

29:11  Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

29:12  Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

29:13  Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

29:14  Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

29:15  Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

29:16  Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

29:17  Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

29:18  Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

29:19  Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

29:20  Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

29:21  He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

29:22  Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

29:23  He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

29:24  Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

29:25  Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.