FinBiblia - Job - 6

6:1  Niin Job vastasi ja sanoi:

6:2  Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

6:3  Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

6:4  Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

6:5  Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

6:6  Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

6:7  Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

6:8  Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

6:9  Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

6:10  Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

6:11  Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

6:12  Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

6:13  Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

6:14  Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

6:15  Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

6:16  Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

6:17  Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

6:18  Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

6:19  He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

6:20  Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

6:21  Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

6:22  Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

6:23  Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

6:24  Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

6:25  Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

6:26  Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

6:27  Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

6:28  Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

6:29  Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

6:30  Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?