FinBiblia - Job - 9

9:1  Job vastasi ja sanoi:

9:2  Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

9:3  Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

9:4  Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

9:5  Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

9:6  Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

9:7  Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

9:8  Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

9:9  Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

9:10  Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

9:11  Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

9:12  Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

9:13  Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

9:14  Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

9:15  Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

9:16  Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

9:17  Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

9:18  Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

9:19  Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

9:20  Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

9:21  Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

9:22  Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

9:23  Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

9:24  Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

9:25  Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

9:26  Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

9:27  Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

9:28  Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

9:29  Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

9:30  Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

9:31  Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

9:32  Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

9:33  Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

9:34  Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

9:35  Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.