FinBiblia - Job - 39

39:1  (H 39:4) Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

39:2  (H 39:5) Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

39:3  (H 39:6) He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

39:4  (H 39:7) Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

39:5  (H 39:8) Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

39:6  (H 39:9) Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

39:7  (H 39:10) Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

39:8  (H 39:11) Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

39:9  (H 39:12) Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

39:10  (H 39:13) Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

39:11  (H 39:14) Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

39:12  (H 39:15) Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

39:13  (H 39:16) Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

39:14  (H 39:17) Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

39:15  (H 39:18) Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

39:16  (H 39:19) Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

39:17  (H 39:20) Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

39:18  (H 39:21) Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

39:19  (H 39:22) Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

39:20  (H 39:23) Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

39:21  (H 39:24) Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

39:22  (H 39:25) Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

39:23  (H 39:26) Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

39:24  (H 39:27) Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

39:25  (H 39:28) Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

39:26  (H 39:29) Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

39:27  (H 39:30) Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

39:28  (H 39:31) Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

39:29  (H 39:32) Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

39:30  (H 39:33) Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.