FinBiblia - Job - 31

31:1  Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

31:2  Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

31:3  Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

31:4  Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

31:5  Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

31:6  Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

31:7  Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

31:8  Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

31:9  Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

31:10  Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

31:11  Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

31:12  Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

31:13  Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

31:14  Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

31:15  Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

31:16  Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

31:17  Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

31:18  Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

31:19  Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

31:20  Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

31:21  Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

31:22  Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

31:23  Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

31:24  Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

31:25  Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

31:26  Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

31:27  Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

31:28  Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

31:29  Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

31:30  Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31:31  Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

31:32  Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

31:33  Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

31:34  Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

31:35  Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

31:36  Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

31:37  Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

31:38  Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

31:39  Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

31:40  Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.