FinBiblia - Job - 32

32:1  Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

32:2  Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

32:3  Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

32:4  Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

32:5  Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

32:6  Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

32:7  Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

32:8  Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

32:9  Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

32:10  Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

32:11  Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

32:12  Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

32:13  Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

32:14  Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

32:15  He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

32:16  Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

32:17  Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

32:18  Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

32:19  Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

32:20  Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

32:21  En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

32:22  Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.