FinBiblia - Job - 19

19:1  Mutta Job vastasi ja sanoi:

19:2  Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

19:3  Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

19:4  Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

19:5  Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

19:6  Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

19:7  Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

19:8  Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

19:9  Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

19:10  Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

19:11  Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

19:12  Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

19:13  Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

19:14  Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

19:15  Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

19:16  Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

19:17  Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

19:18  Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

19:19  Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

19:20  Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

19:21  Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

19:22  Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

19:23  Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

19:24  Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

19:25  Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

19:26  Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

19:27  Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

19:28  Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

19:29  Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.