FinPR92 - Psalms - 49

49:1  Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.

49:2  Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,

49:3  niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!

49:4  Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.

49:5  Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.

49:6  Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?

49:7  He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.

49:8  Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.

49:9  Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.

49:10  Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.

49:11  Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.

49:12  Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.

49:13  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.

49:14  Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)

49:15  Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.

49:16  Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)

49:17  Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.

49:18  Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.

49:19  Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,

49:20  hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.

49:21  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.