FinPR92 - Psalms - 78

78:1  Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.

78:2  Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,

78:3  vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.

78:4  Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.

78:5  Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,

78:6  jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.

78:7  Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,

78:8  jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

78:9  [Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]

78:10  He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.

78:11  He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.

78:12  Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.

78:13  Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.

78:14  Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.

78:15  Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.

78:16  Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.

78:17  Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.

78:18  Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.

78:19  He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?

78:20  Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?"

78:21  Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,

78:22  koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.

78:23  Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,

78:24  ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.

78:25  Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.

78:26  Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.

78:27  Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.

78:28  Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,

78:29  ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.

78:30  Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,

78:31  saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.

78:32  Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.

78:33  Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.

78:34  Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

78:35  He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.

78:36  Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.

78:37  He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.

78:38  Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.

78:39  Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

78:40  Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!

78:41  Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.

78:42  He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät

78:43  ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.

78:44  Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.

78:45  Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.

78:46  Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.

78:47  Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,

78:48  hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.

78:49  Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.

78:50  Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.

78:51  Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.

78:52  Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.

78:53  Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.

78:54  Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.

78:55  Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.

78:56  Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään

78:57  vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.

78:58  He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.

78:59  Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.

78:60  Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.

78:61  Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,

78:62  ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.

78:63  Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,

78:64  papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.

78:65  Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.

78:66  Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.

78:67  Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,

78:68  vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.

78:69  Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

78:70  Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,

78:71  toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.

78:72  Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.