FinPR92 - Psalms - 104

104:1  Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

104:2  valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

104:3  ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

104:4  Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

104:5  Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

104:6  Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

104:7  mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

104:8  Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

104:9  Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

104:10  Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

104:11  Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

104:12  Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

104:13  Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

104:14  Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

104:15  Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

104:16  Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

104:17  joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

104:18  Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

104:19  Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

104:20  Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

104:21  Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

104:22  Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

104:23  Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

104:24  Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

104:25  Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

104:26  Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

104:27  Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

104:28  Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

104:29  Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

104:30  Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

104:31  Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

104:32  hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

104:33  Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

104:34  Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

104:35  Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!