FinPR92 - Psalms - 109

109:1  Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!

109:2  Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.

109:3  Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.

109:4  He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!

109:5  He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.

109:6  Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!

109:7  Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.

109:8  Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.

109:9  Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.

109:10  Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.

109:11  Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.

109:12  Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.

109:13  Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.

109:14  Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,

109:15  pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!

109:16  Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.

109:17  Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta!

109:18  Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.

109:19  Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.

109:20  Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.

109:21  Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!

109:22  Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.

109:23  Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.

109:24  Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

109:25  Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.

109:26  Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!

109:27  Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.

109:28  Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.

109:29  Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.

109:30  Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.

109:31  Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.