FinSTLK2017 - Job - 4

4:1  Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

4:2  "Ethän pahastu, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaietakaan?

4:3  Katso, monia sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut.

4:4  Sanasi ovat nostaneet kompastuneen ja rauenneita polvia olet voimistanut.

4:5  Mutta nyt, kun itseäsi kohtaa kova, sinä tuskastut, ja kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

4:6  Eikö jumalanpelkosi ole uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi toivosi?

4:7  Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

4:8  Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

4:9  Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

4:10  Leijonan ärjyntä, suurenkin leijonan ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonien hampaat murskataan.

4:11  Urosleijona menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

4:12  Minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

4:13  kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

4:14  Pelko ja vapina yllättivät minut ja pelästyttivät kaikki luuni.

4:15  Tuulen henkäys hyväili kasvojani, ihokarvani nousivat pystyyn.

4:16  Siinä seisoi – sen näköä en erottanut – hahmo silmieni edessä. Minä kuulin kuiskaavan äänen:

4:17  'Onko ihminen Jumalaa vanhurskaampi, onko mies Luojaansa puhtaampi?

4:18  Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, läheteissäänkin hän havaitsee vikoja,

4:19  saati niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustus on maan tomussa ja jotka koit murskaavat.

4:20  Ennen kuin aamu vaihtuu illaksi, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

4:21  Eikö heidän kanssaan oteta loputkin pois, ja eivätkö he kuole viisaudesta osattomina?'"