FinPR - Job - 7

7:1  "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?

7:2  Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

7:3  Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

7:4  Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

7:5  Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.

7:6  Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.

7:7  Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

7:8  Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

7:9  Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

7:10  Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

7:11  Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.

7:12  Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?

7:13  Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

7:14  niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.

7:15  Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.

7:16  Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

7:17  Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,

7:18  tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?

7:19  Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?

7:20  Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

7:21  Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."