FinPR - Job - 32

32:1  Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

32:2  vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

32:3  ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

32:4  Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

32:5  Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

32:6  Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

32:7  Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

32:8  Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

32:9  Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

32:10  Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:11  Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

32:12  Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

32:13  Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

32:14  Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

32:15  He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

32:16  Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

32:17  Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

32:18  Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

32:19  Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

32:20  Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

32:21  En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

32:22  Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."