Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
SIRACH
Prev Up Next
Chapter 14
Sira FinPR 14:1  Onnellinen se mies, joka ei riko suullansa ja jota murhe synnistä ei kalva!
Sira FinPR 14:2  Onnellinen se mies, jota hänen tuntonsa ei soimaa ja joka ei ole langennut toivostansa!
Sira FinPR 14:3  Kitsastelijalle ei rikkaus ole hyvä; ja mitä tekee rahoilla pahansuopa?
Sira FinPR 14:4  Joka kokoaa ja itseltänsä kieltää hyvän, se kokoaa muille, ja hänen omaisuudellaan elävät toiset yltäkylläisesti.
Sira FinPR 14:5  Joka on itsellensä paha, kenelle hän olisi hyvä?
Sira FinPR 14:6  Ei kukaan ole pahempi kuin se, joka ei suo hyvää itselleen, ja se on hänen pahuutensa palkka.
Sira FinPR 14:7  Ja jos hän hyvää tekee, tekee hän sen unhottaen tapansa, mutta lopuksi hän tuo ilmi pahuutensa.
Sira FinPR 14:8  Paha on se, jolla on pahansuopa silmä, se, joka kääntää pois kasvonsa eikä välitä muitten tarpeista.
Sira FinPR 14:9  Ahneen silmä ei tyydy osaansa, ja häijy vääryys kuivuutta sielun.
Sira FinPR 14:10  Paha silmä on kade leivästäkin ja kärsii puutetta omassa pöydässään.
Sira FinPR 14:11  Poikani, tee hyvää itsellesi varojesi mukaan ja tuo arvollisesti uhrit Herralle.
Sira FinPR 14:12  Muista, ettei kuolema viivyttele, eikä liittosopimusta tuonelan kanssa ole sinulle näytetty.
Sira FinPR 14:13  Tee ennen loppuasi hyvää ystävällesi, ojenna kätesi ja anna hänelle, sen mukaan kuin voit.
Sira FinPR 14:14  Älä lyö laimin hyvää päivää, älköönkä menkö ohitse sinun osuutesi hyvän nauttimisessa.
Sira FinPR 14:15  Eikö sinun ole jätettävä muille vaivannäkösi hedelmät ja perinnön jakoon työsi tulokset?
Sira FinPR 14:16  Anna ja ota ja tyydytä halusi, sillä ei auta tuonelassa kysyä ylkäkylläisyyttä.
Sira FinPR 14:17  Kaikki liha vanhenee kuin vaate, sillä tämä on liitto hamasta ikiajoista: Sinun pitää kuolemalla kuoleman.
Sira FinPR 14:18  Niinkuin ovat vihreät lehdet tuuheassa puussa: toisia se varistaa, toisia se kasvattaa, niin on myös lihan ja veren suku: toiset kuolevat, toiset syntyvät.
Sira FinPR 14:19  Kaikki, mikä on tehty, lahoaa ja saa lopun, ja sen tekijä menee pois yhdessä sen kanssa.
Sira FinPR 14:20  Onnellinen se mies, joka tutkistelee viisautta, ja se, joka puhuu ymmärtäväisesti,
Sira FinPR 14:21  se, joka ajattelee sydämessään viisauden tietä ja mietiskelee sen salaisuuksia!
Sira FinPR 14:22  Lähde käymään sen jäljessä kuin vakoilija ja väijyskele siellä, missä se käy sisälle.
Sira FinPR 14:23  Se, joka kurkistaa sisään sen akkunasta ja kuuntelee sen ovien pielessä,
Sira FinPR 14:24  joka levähtää lähellä sen huonetta ja lyö telttansa vaarnat sen seinien viereen,
Sira FinPR 14:25  se mies saa pystyttää majansa sen sivulleja levätä onnen lepopaikassa.
Sira FinPR 14:26  Hän asettaa lapsensa viisauden suojaan ja asustaa sen oksien alla.
Sira FinPR 14:27  Se suojaa häntä helteeltä, ja hän löytää levon sen ihanuudessa.