FinRK - Genesis - 32

32:1  Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastenlapsiaan ja tyttäriään ja siunasi heidät. Sitten hän lähti ja palasi kotiinsa.

32:2  Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.

32:3  Nähdessään heidät Jaakob sanoi: ”Tämä on Jumalan leiri”, ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

32:4  Sitten Jaakob lähetti edellään sanansaattajia veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle.

32:5  Hän antoi heille tämän käskyn: ”Sanokaa herralleni Eesaulle: ’Näin sanoo palvelijasi Jaakob: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.

32:6  Olen saanut karjaa, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt kertomaan tästä herralleni, että olisit minua kohtaan suosiollinen.’”

32:7  Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: ”Me kohtasimme veljesi Eesaun. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan.”

32:8  Silloin Jaakob pelästyi kovin, ja hänet valtasi ahdistus. Hän jakoi kahteen leiriin väen, joka oli hänen kanssaan, samoin lampaat ja vuohet sekä nautakarjan ja kamelit,

32:9  sillä hän ajatteli: ”Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen pääsee pakoon.”

32:10  Jaakob sanoi: ”Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja sukusi luo, minä tahdon tehdä sinulle hyvää.’

32:11  Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin ja kaikkeen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi suonut. Minähän kuljin tämän Jordanin yli ainoastaan sauva kädessäni, ja nyt minulle on karttunut kaksi leiriä.

32:12  Pelasta minut veljeni käsistä, Eesaun käsistä! Minä pelkään, että hän tulee ja surmaa minut sekä äidit lapsineen!

32:13  Olethan sinä itse sanonut: ’Minä teen sinulle hyvää ja teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin meren hiekanjyvät, joita ei voida laskea niiden paljouden tähden.’”

32:14  Jaakob vietti siellä sen yön. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle

32:15  kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä pässiä,

32:16  kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.

32:17  Hän antoi kunkin lauman erikseen palvelijoidensa haltuun ja sanoi heille: ”Menkää minun edelläni ja pitäkää välimatka laumojen välillä.”

32:18  Ensimmäiselle palvelijalle hän antoi tämän käskyn: ”Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: ’Kenelle sinä kuulut, mihin olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet sinun edelläsi?’,

32:19  niin vastaa: ’Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Eesaulle. Myös Jaakob itse tulee jäljessämme.’”

32:20  Samoin hän käski toista, kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: ”Puhukaa juuri näin Eesaulle, kun tapaatte hänet.

32:21  Sanokaa myös: ’Palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.’” Jaakob näet ajatteli: ”Minä koetan lepyttää hänet edelläni menevillä lahjoilla. Sen jälkeen kohtaan hänet kasvoista kasvoihin. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.”

32:22  Näin lahjat kulkivat hänen edellään, mutta itse hän jäi yöksi leiriin.

32:23  Sinä yönä Jaakob nousi, otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa sekä yksitoista poikaansa ja meni Jabbokin yli kahlauspaikasta.

32:24  Hän vei joen yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli.

32:25  Kun Jaakob oli jäänyt yksin, eräs mies kamppaili hänen kanssaan päivän koittoon saakka.

32:26  Kun mies huomasi, ettei hän voittanut Jaakobia, hän löi tätä lonkkaan, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.

32:27  Mies sanoi: ”Päästä minut, sillä aamu sarastaa.” Jaakob vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.”

32:28  Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.”

32:29  Silloin mies sanoi: ”Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.”

32:30  Jaakob pyysi: ”Sano sinäkin nimesi.” Mies vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi siellä Jaakobin.

32:31  Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä hän ajatteli: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on säästynyt.”

32:32  Aurinko nousi, kun hän kulki Penuelin ohitse ontuen lonkkaansa.

32:33  Tämän vuoksi israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on lonkkanivelen päällä. Mies näet iski Jaakobia lonkkaan reisijänteen kohdalle.