FinRK - Genesis - 27

27:1  Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat käyneet niin hämäriksi, ettei hän enää kyennyt näkemään, hän kutsui luokseen Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: ”Poikani!” Tämä vastasi hänelle: ”Tässä olen.”

27:2  Iisak sanoi: ”Näethän, että minä olen tullut vanhaksi, enkä tiedä, milloin kuolen.

27:3  Ota nyt aseesi, viinesi ja jousesi, ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa.

27:4  Laita sitten minulle herkkuruoka, sellainen, jota rakastan, ja tuo se minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”

27:5  Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle metsästämään tuodakseen riistaa isälleen,

27:6  Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: ”Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle:

27:7  ’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka. Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut Herran edessä ennen kuin kuolen.’

27:8  Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä.

27:9  Mene laumaan ja tuo sieltä minulle kaksi hyvää kiliä, niin minä laitan niistä isällesi sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa.

27:10  Vie se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”

27:11  Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Veljeni Eesauhan on karvainen mies, minä taas olen sileäihoinen.

27:12  Ehkä isäni tunnustelee minua ja pitää minua petkuttajana! Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.”

27:13  Hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani! Kuuntele vain, mitä minä sanon, ja mene noutamaan kilit minulle.”

27:14  Silloin Jaakob meni noutamaan kilit ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti.

27:15  Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin.

27:16  Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin ja paljaaseen kaulaan.

27:17  Sitten hän antoi herkkuruuan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käsiin.

27:18  Tämä meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!” Iisak vastasi: ”Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?”

27:19  Jaakob sanoi isälleen: ”Minä olen sinun esikoisesi Eesau. Olen tehnyt niin kuin sanoit minulle. Nouse istumaan ja syömään riistaani, että voisit siunata minut.”

27:20  Iisak vastasi pojalleen: ”Miten olet voinut löytää saaliin näin pian, poikani?” Jaakob vastasi: ”Koska Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.”

27:21  Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmäs, poikani, että voin tunnustella, oletko sinä poikani Eesau vai et.”

27:22  Jaakob meni isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.”

27:23  Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä Jaakobin kädet olivat karvaiset niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja niin Iisak siunasi hänet.

27:24  Iisak kysyi vielä: ”Oletko sinä todella poikani Eesau?” Jaakob vastasi: ”Olen.”

27:25  Sitten Iisak sanoi: ”Tarjoa minulle, että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut.” Jaakob tarjosi hänelle, ja hän söi. Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä, ja tämä joi.

27:26  Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi: ”Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.”

27:27  Jaakob meni isänsä luo ja suuteli häntä. Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun, siunasi hänet ja sanoi: ”Poikani tuoksu on kuin Herran siunaaman kedon tuoksu!

27:28  Antakoon Jumala sinulle taivaan kastetta ja maan runsautta, yllin kyllin jyviä ja viiniä.

27:29  Palvelkoot sinua kansat, kumartakoot sinua kansakunnat. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa, siunattu se, joka sinua siunaa.”

27:30  Kun Iisak oli siunannut Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, hänen veljensä Eesau palasi metsästämästä.

27:31  Hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: ”Nouskoon isäni syömään poikansa riistaa, niin että voit siunata minut.”

27:32  Hänen isänsä Iisak kysyi: ”Kuka sinä olet?” Hän vastasi: ”Minä olen poikasi, sinun esikoisesi Eesau.”

27:33  Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi: ”Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin kaikkea, ennen kuin sinä tulit, ja siunasin hänet. Ja siunattuna hän myös pysyy.”

27:34  Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän päästi kovan ja katkeran huudon ja sanoi isälleen: ”Siunaa minutkin, isäni!”

27:35  Tämä vastasi: ”Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi.”

27:36  Eesau sanoi: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi, onhan hän pettänyt minut jo kahdesti. Hän vei esikoisuuteni, ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni.” Eesau kysyi: ”Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?”

27:37  Iisak vastasi Eesaulle: ”Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja pannut kaikki hänen veljensä hänen palvelijoikseen sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä minä siis voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?”

27:38  Eesau sanoi isälleen: ”Yksi siunausko sinulla vain on, isäni? Isä, siunaa myös minut!” Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi.

27:39  Hänen isänsä Iisak vastasi: ”Vailla maan runsautta on sinun asuinsijasi, vailla taivaan kastetta.

27:40  Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä särjet hänen ikeensä niskaltasi.”

27:41  Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli tämän siunannut. Eesau ajatteli sydämessään: ”Kohta tulee aika surra isääni, ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin.”

27:42  Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Eesaun puheista. Silloin hän kutsui luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: ”Tiedätkö, että veljesi Eesau lohduttautuu sillä, että aikoo tappaa sinut.

27:43  Kuule siis, mitä sanon, poikani: Lähde pakoon veljeni Laabanin luo Haaraniin.

27:44  Asu hänen luonaan jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu.

27:45  Kun veljesi viha sinua kohtaan on lauhtunut ja hän on unohtanut, mitä olet hänelle tehnyt, minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä!”

27:46  Rebekka sanoi Iisakille: ”Minä olen kyllästynyt elämääni heettiläisnaisten tähden. Jos myös Jaakob ottaa vaimon heettiläisistä naisista, tämän maan tyttäristä, sellaisen kuin nämä, niin miksi minä eläisin?”