Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOB
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 32
Job FinSTLK2 32:1  Kun nämä kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
Job FinSTLK2 32:2  vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua. Hän vihastui Jobiin, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Job FinSTLK2 32:3  ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät löytäneet vastausta, ja kuitenkin syyttivät Jobia.
Job FinSTLK2 32:4  Elihu oli odottanut kunnes toiset olivat puhuneet puhuttavansa Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhempia.
Job FinSTLK2 32:5  Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä ollut sanaa suussaan vastaukseksi, hän vihastui.
Job FinSTLK2 32:6  Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhoja. Sen tähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Job FinSTLK2 32:7  Ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'
Job FinSTLK2 32:8  Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan Henkäys antaa heille ymmärrystä.
Job FinSTLK2 32:9  Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhat ymmärrä, mikä on oikein.
Job FinSTLK2 32:10  Sen tähden sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Job FinSTLK2 32:11  Katso, olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, kuullakseni, kunnes olette käsittäneet asian ja kunnes löydätte sanat.
Job FinSTLK2 32:12  Niin, tarkkailin teitä, mutta katso, kukaan teistä ei korjannut Jobin puheita eikä kukaan teistä vastannut hänen puheisiinsa.
Job FinSTLK2 32:13  Älkää sanoko: 'Olemme löytäneet viisauden: Jumala on hänet hylännyt, ei ihminen.'
Job FinSTLK2 32:14  Hän ei ole suunnannut sanojaan minua vastaan, enkä minä vastaa hänelle teidän puheillanne.
Job FinSTLK2 32:15  He pelästyivät eivätkä enää vastaa, sanat puuttuvat heiltä.
Job FinSTLK2 32:16  Odottaisinko, kun he eivät puhu, kun he seisovat eivätkä enää vastaa?
Job FinSTLK2 32:17  Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan tietoni.
Job FinSTLK2 32:18  Sillä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
Job FinSTLK2 32:19  Katso, rintani on kuin avaamaton viinileili, se on pakahtumaisillaan kuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Job FinSTLK2 32:20  Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Job FinSTLK2 32:21  En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Job FinSTLK2 32:22  Sillä en osaa imarrella. Silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."