FinBiblia - Psalms - 139

139:1  Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

139:2  Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

139:3  Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

139:4  Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

139:5  Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

139:6  Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

139:7  Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

139:8  Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.

139:9  Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

139:10  Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

139:11  Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

139:12  Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

139:13  Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

139:14  Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

139:15  Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

139:16  Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

139:17  Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

139:18  Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

139:19  Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

139:20  Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

139:21  Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

139:22  Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

139:23  Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

139:24  Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.