FinBiblia - Psalms - 73

73:1  Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

73:2  Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

73:3  Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

73:4  Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

73:5  Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

73:6  Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

73:7  Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

73:8  Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

73:9  Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

73:10  Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

73:11  Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

73:12  Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

73:13  Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

73:14  Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

73:15  Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

73:16  Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

73:17  Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

73:18  Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

73:19  Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

73:20  Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

73:21  Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

73:22  Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

73:23  Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

73:24  Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

73:25  Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

73:26  Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

73:27  Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

73:28  Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.