FinBiblia - Psalms - 102

102:1  Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

102:2  Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

102:3  Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

102:4  Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

102:5  Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

102:6  Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

102:7  Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

102:8  Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

102:9  Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

102:10  Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

102:11  Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

102:12  Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

102:13  Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

102:14  Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

102:15  Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

102:16  Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

102:17  Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

102:18  Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

102:19  Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

102:20  Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

102:21  Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

102:22  Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

102:23  Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

102:24  Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

102:25  Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

102:26  Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

102:27  Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

102:28  Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.