FinBiblia - Psalms - 119

119:1  Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.

119:2  Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.

119:3  Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.

119:4  Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.

119:5  O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!

119:6  Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.

119:7  Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.

119:8  Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.

119:9  Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.

119:10  Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.

119:11  Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.

119:12  Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!

119:13  Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.

119:14  Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.

119:15  Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.

119:16  Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.

119:17  Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.

119:18  Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.

119:19  Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.

119:20  Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.

119:21  Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.

119:22  Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.

119:23  Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.

119:24  Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.

119:25  Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.

119:26  Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.

119:27  Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.

119:28  Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.

119:29  Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.

119:30  Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.

119:31  Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.

119:32  Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.

119:33  Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.

119:34  Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.

119:35  Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.

119:36  Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.

119:37  Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.

119:38  Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.

119:39  Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.

119:40  Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.

119:41  Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,

119:42  Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.

119:43  Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.

119:44  Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,

119:45  Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,

119:46  Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,

119:47  Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,

119:48  Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.

119:49  Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.

119:50  Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.

119:51  Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.

119:52  Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.

119:53  Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.

119:54  Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.

119:55  Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.

119:56  Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.

119:57  Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.

119:58  Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.

119:59  Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.

119:60  Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.

119:61  Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.

119:62  Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

119:63  Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,

119:64  Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.

119:65  Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.

119:66  Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.

119:67  Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.

119:68  Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.

119:69  Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.

119:70  Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.

119:71  Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.

119:72  Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.

119:73  Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.

119:74  Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.

119:75  Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.

119:76  Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.

119:77  Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.

119:78  Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.

119:79  Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.

119:80  Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.

119:81  Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.

119:82  Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?

119:83  Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.

119:84  Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?

119:85  Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.

119:86  Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.

119:87  He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.

119:88  Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.

119:89  Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.

119:90  Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.

119:91  Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.

119:92  Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.

119:93  En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.

119:94  Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.

119:95  Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.

119:96  Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.

119:97  Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.

119:98  Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.

119:99  Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.

119:100  Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.

119:101  Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.

119:102  En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.

119:103  Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.

119:104  Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

119:105  Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.

119:106  Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.

119:107  Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.

119:108  Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.

119:109  Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.

119:110  Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.

119:111  Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.

119:112  Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.

119:113  Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.

119:114  Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.

119:115  Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.

119:116  Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.

119:117  Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.

119:118  Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.

119:119  Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.

119:120  Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.

119:121  Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.

119:122  Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.

119:123  Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.

119:124  Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.

119:125  Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.

119:126  Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.

119:127  Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.

119:128  Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.

119:129  Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.

119:130  Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.

119:131  Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.

119:132  Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.

119:133  Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.

119:134  Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.

119:135  Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.

119:136  Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.

119:137  Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.

119:138  Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.

119:139  Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.

119:140  Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.

119:141  Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.

119:142  Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.

119:143  Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.

119:144  Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.

119:145  Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.

119:146  Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.

119:147  Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.

119:148  Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.

119:149  Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

119:150  Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.

119:151  Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.

119:152  Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.

119:153  Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.

119:154  Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.

119:155  Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.

119:156  Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.

119:157  Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.

119:158  Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.

119:159  Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.

119:160  Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.

119:161  Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.

119:162  Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.

119:163  Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.

119:164  Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.

119:165  Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.

119:166  Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.

119:167  Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.

119:168  Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.

119:169  Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.

119:170  Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.

119:171  Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.

119:172  Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.

119:173  Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.

119:174  Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.

119:175  Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!

119:176  Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.