FinPR - Proverbs - 17

17:1  Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

17:2  Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

17:3  Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

17:4  Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

17:5  Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

17:6  Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

17:7  Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

17:8  Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

17:9  Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

17:10  Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

17:11  Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

17:12  Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

17:13  Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

17:14  Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

17:15  Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

17:16  Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17:17  Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

17:18  Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

17:19  Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

17:20  Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

17:21  Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

17:22  Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

17:23  Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

17:24  Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

17:25  Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

17:26  Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

17:27  Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

17:28  Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.