FinPR - Proverbs - 1

1:1  Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,

1:2  viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

1:3  taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

1:4  mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.

1:5  Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

1:6  ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

1:7  Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

1:8  Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

1:9  sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

1:10  Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

1:11  Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;

1:12  nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

1:13  me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;

1:14  heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -

1:15  Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

1:16  Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.

1:17  Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:

1:18  omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.

1:19  Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.

1:20  Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;

1:21  meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

1:22  Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?

1:23  Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.

1:24  Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

1:25  vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,

1:26  niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

1:27  kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

1:28  Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.

1:29  Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

1:30  eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

1:31  saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

1:32  Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.

1:33  Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.