FinRK - Proverbs - 17

17:1  Parempi kuiva leivänkannikka rauhassa kuin talo täynnä paistilihaa riidassa.

17:2  Taitava palvelija hallitsee kelvotonta poikaa ja saa veljesten rinnalla osan perinnöstä.

17:3  Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

17:4  Paha kuuntelee ilkeitä puheita, petollinen tarkkaa vahingollista kieltä.

17:5  Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen Luojaansa, joka onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

17:6  Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

17:7  Ei sovi houkalle suuret sanat, saati sitten jalosukuiselle valheen puhuminen.

17:8  Lahjus on käyttäjänsä silmissä ihana kivi: kääntyypä hän minne tahansa, hän menestyy.

17:9  Joka rikkomuksen peittää, se vaalii rakkautta, mutta joka asioita kaivelee, se joutuu eroon ystävästään.

17:10  Nuhde tehoaa ymmärtäväiseen paremmin kuin sata lyöntiä tyhmään.

17:11  Vain kapinaa hankkii paha ihminen, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

17:12  Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty pennut, mutta älköön tyhmä typeryydessään.

17:13  Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

17:14  Kiistan aloittaminen on kuin päästäisi vedet valloilleen – luovu siitä, ennen kuin riita puhkeaa.

17:15  Julistaa syyllinen syyttömäksi tai syytön syylliseksi, kumpikin on Herralle iljetys.

17:16  Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen hänellä ei ole ymmärrystä.

17:17  Ystävä rakastaa kaikkina aikoina, ja veli on syntynyt avuksi hädässä.

17:18  Vailla ymmärrystä on mies, joka lyö kättä ja menee takuuseen toisen puolesta.

17:19  Joka riitaa rakastaa, se rakastaa rikkomusta. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoa.

17:20  Kieroilija ei löydä onnea, kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

17:21  Tyhmä on murheeksi siittäjälleen, houkan isä on iloa vailla.

17:22  Iloinen sydän on terveydeksi, mutta murtunut mieli kuivattaa luut.

17:23  Jumalaton ottaa lahjuksen povestaan vääristääkseen oikeuden tiet.

17:24  Ymmärtäväisen kasvoilla on viisaus, mutta tyhmän silmät harhailevat maailman rantaa.

17:25  Tyhmä poika on isälleen harmiksi ja synnyttäjälleen katkeraksi murheeksi.

17:26  Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan, kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

17:27  Joka säästää sanojaan, on taitava, ja rauhallisella miehellä on ymmärrystä.

17:28  Typeräkin käy viisaasta, jos on vaiti; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.