FinRK - Proverbs - 30

30:1  Aagurin, Jaaken pojan, sanat ja lauselmat. Näin puhuu tämä mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala. Olen väsyttänyt itseni, Jumala, minä näännyn.

30:2  Olenhan järjetön mieheksi, ei minulla ole ihmisen ymmärrystä,

30:3  enkä ole oppinut viisautta, niin että olisin tullut tuntemaan Pyhimmän.

30:4  Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät?

30:5  Jokainen Jumalan sana on puhdasta kultaa; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

30:6  Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet osoittautuisi valehtelijaksi.

30:7  Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä kuolemaani saakka:

30:8  Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

30:9  ettei minusta kylläisenä tulisi kieltäjää ja etten sanoisi: ”Kuka on Herra?” tai etten köyhtyneenä varastaisi ja tulisi käyttäneeksi väärin Jumalani nimeä.

30:10  Älä kieli palvelijasta hänen herralleen, ettei hän kiroaisi sinua ja ettet tulisi syylliseksi.

30:11  Voi sukupolvea, joka kiroaa isäänsä eikä siunaa äitiään,

30:12  sukupolvea, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty saastastaan.

30:13  Voi sitä sukupolvea – kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka kopeasti se katsookaan –

30:14  sukupolvea, joka tekee hampaansa miekoiksi ja leukaluunsa veitsiksi syödäkseen kurjat pois maasta ja köyhät ihmisten joukosta!

30:15  Verenimijällä on kaksi tytärtä: ”Anna vielä! Anna vielä!” Kolme on, jotka eivät saa kyllikseen, neljä, jotka eivät sano: ”Jo riittää”:

30:16  tuonela ja hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylliksi vettä, ja tuli, joka ei sano: ”Jo riittää.”

30:17  Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiään, siltä korpit hakkaavat puron luona silmät puhki ja kotkan poikaset syövät ne.

30:18  Kolme on minusta kovin ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:

30:19  kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie keskellä merta ja miehen tie nuoren naisen luo.

30:20  Niin myös avionrikkojanaisen tie: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: ”En ole pahaa tehnyt.”

30:21  Kolmen alla järkkyy maa, neljän alla se ei voi kestää:

30:22  orjan alla, kun hän pääsee kuninkaaksi, houkan, kun hän saa kyllikseen leipää,

30:23  hyljityn naisen alla, kun hän saa miehen, ja palvelijattaren, kun hän syrjäyttää emäntänsä.

30:24  Neljä on maan vähäistä mutta silti erinomaisen viisasta.

30:25  Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta leipänsä ne kokoavat kesällä.

30:26  Tamaanit ovat heikko kansa, mutta asuntonsa ne tekevät kallioihin.

30:27  Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee liikkeelle osastoittain.

30:28  Sisiliskoon voi tarttua käsin, vaikka se asuu kuninkaiden linnoissa.

30:29  Kolmella on ylväs astunta, neljä kulkee komeasti:

30:30  leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei väisty minkään tieltä,

30:31  ylvästelevä kukko ja kauris sekä kuningas joukkonsa johdossa.

30:32  Jos kerskuit houkkamaisuudessasi tai harkiten, niin laske käsi suullesi.

30:33  Sillä maitoa vatkaamalla saa voita, nenää vääntämällä saa esiin verta ja kiukkua ärsyttämällä saa aikaan riidan.