FinBiblia - Job - 7

7:1  Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

7:2  Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

7:3  Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

7:4  Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

7:5  Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

7:6  Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

7:7  Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

7:8  Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

7:9  Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

7:10  Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

7:11  Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

7:12  Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

7:13  Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

7:14  Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

7:15  Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

7:16  Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

7:17  Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

7:18  Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

7:19  Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

7:20  Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

7:21  Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.