Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
PROVERBS
Prev Up Next
Chapter 19
Prov FinPR 19:1  Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
Prov FinPR 19:2  Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
Prov FinPR 19:3  Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
Prov FinPR 19:4  Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Prov FinPR 19:5  Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
Prov FinPR 19:6  Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
Prov FinPR 19:7  Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
Prov FinPR 19:8  Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
Prov FinPR 19:9  Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
Prov FinPR 19:10  Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
Prov FinPR 19:11  Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
Prov FinPR 19:12  Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
Prov FinPR 19:13  Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
Prov FinPR 19:14  Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
Prov FinPR 19:15  Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
Prov FinPR 19:16  Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
Prov FinPR 19:17  Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
Prov FinPR 19:18  Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
Prov FinPR 19:19  Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
Prov FinPR 19:20  Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
Prov FinPR 19:21  Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Prov FinPR 19:22  Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
Prov FinPR 19:23  Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
Prov FinPR 19:24  Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
Prov FinPR 19:25  Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
Prov FinPR 19:26  Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
Prov FinPR 19:27  Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
Prov FinPR 19:28  Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
Prov FinPR 19:29  Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.