FinSTLK2017 - Romans - 9

9:1  Sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä –

9:2  että minulla on suuri murhe ja jatkuva kipu sydämessäni.

9:3  Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta ja

9:4  ovat israelilaisia. Heidän on lapseus, kirkkaus, liitot, lain antaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset.

9:5  Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, aamen!

9:6  Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole Israel,

9:7  eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista kutsutaan sinulle siemen."

9:8  Se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.

9:9  Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tähän aikaan, ja silloin Saaralla on poika."

9:10  Eikä ainoastaan näin ollut hänellä, vaan samoin Rebekallakin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista.

9:11  Ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen edeltävä päätös pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden –

9:12  sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",

9:13  niin kuin on kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin."

9:14  Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Ei ikinä!

9:15  Sillä Moosekselle hän sanoo: "Olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."

9:16  Se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen.

9:17  Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että nimeäni julistettaisiin kaikessa maassa."

9:18  Hän on siis armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo.

9:19  Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä syyttää? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?"

9:20  Tosiaan, ihminen, mikä sinä olet väittelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi saviastia sano valajalleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

9:21  Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta saviseoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

9:22  Mutta entä jos Jumala – vaikka tahtookin näyttää vihansa ja tehdä tiettäväksi voimansa – on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiita hävitettäviksi,

9:23  ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden tiettäväksi laupeuden astioille, jotka hän on valmistanut edeltä kirkkauteen?

9:24  Sellaisiksi hän on kutsunut meidätkin, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,

9:25  niin kuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.

9:26  On tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."

9:27  Mutta Jesaja huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapsia olisi määrältään kuin meren hiekkaa, pelastuu heistä vain jäännös.

9:28  Sillä sanansa Herra on toteuttava maan päällä vanhurskaudessa lopullisesti ja äkkiä."

9:29  Kuten Jesaja on myös ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, ja olisimme Gomorran kaltaisia."

9:30  Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ottivat vastaan vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta,

9:31  mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei vanhurskauden lakia saavuttanut.

9:32  Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin lain teoista, sillä he loukkaantuivat loukkauskiveen,

9:33  niin kuin on kirjoitettu: "Katso, panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, eikä kukaan, joka häneen uskoo, joudu häpeään."