FinSTLK2017 - Genesis - 32

32:1  Mutta varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa.

32:2  Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan.

32:3  Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa." Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

32:4  Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan Edomin alueelle.

32:5  Hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Palvelijasi Jaakob sanoo: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka.

32:6  Olen saanut nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon silmiesi edessä.'"

32:7  Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Tulimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan."

32:8  Jaakobin valtasi suuri pelko ja ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, sekä lampaat, vuohet, naudat ja kamelit kahteen joukkoon.

32:9  Hän näet ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon."

32:10  Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, niin teen sinulle hyvää!'

32:11  Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet palvelijallesi osoittanut. Sillä ainoastaan sauva kädessäni kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt minulla on kaksi joukkoa.

32:12  Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen.

32:13  Olethan sinä sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan siemenesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota sen paljouden tähden ei voi lukea.'"

32:14  Hän jäi siihen yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle

32:15  kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa emälammasta ja kaksikymmentä pässiä,

32:16  kolmekymmentä imettävää kamelia varsoineen, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia.

32:17  Hän jätti ne palvelijoittensa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille."

32:18  Hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo eläimet tuolla edelläsi?'

32:19  vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Katso, myös hän itse tulee jäljessämme.'"

32:20  Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet.

32:21  Sanokaa myös: 'Katso, palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.'" Sillä hän ajatteli: "Minä lepytän häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan."

32:22  Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.

32:23  Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli.

32:24  Hän otti heidät ja vei heidät joen yli. Hän vei yli kaiken, mitä hänellä oli.

32:25  Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin hänen kanssaan painiskeli muuan mies päivän koittoon asti.

32:26  Kun mies huomasi, ettei hän voittanut häntä, hän iski häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

32:27  Mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

32:28  Hän sanoi hänelle: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Jaakob."

32:29  Hän sanoi: "Nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut."

32:30  Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi." Hän vastasi: "Miksi kysyt nimeäni?" Hän siunasi hänet siinä.

32:31  Jaakob antoi paikalle nimen Penuel, "sillä", hän sanoi, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on pelastunut."

32:32  Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, nousi aurinko, mutta hän ontui lonkkaansa.

32:33  Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli, sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.