FinPR - Job - 29

29:1  Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

29:2  "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

29:3  jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

29:4  Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

29:5  jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

29:6  jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

29:7  Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

29:8  niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

29:9  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

29:10  Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

29:11  Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

29:12  minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

29:13  Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

29:14  Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

29:15  Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

29:16  Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

29:17  Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

29:18  Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

29:19  Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

29:20  Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

29:21  He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

29:22  Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

29:23  He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

29:24  Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

29:25  Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."