FinSTLK2017 - Genesis - 37

37:1  Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.

37:2  Tämä on Jaakobin suvun syntykirja. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, hän oli veljiensä kanssa paimentamassa lampaita. Hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.

37:3  Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällään, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen viitan.

37:4  Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiään, he vihasivat häntä eivätkä voineet puhua hänelle ystävällisesti.

37:5  Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen. Sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.

37:6  Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen olen nähnyt.

37:7  Katso, olimme sitomassa lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat sen ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni."

37:8  Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" He vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

37:9  Hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua."

37:10  Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: "Mikä se sellainen uni on, jonka olet nähnyt? Olisiko minun, äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan eteesi maahan?"

37:11  Hänen veljensä kadehtivat häntä. Mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.

37:12  Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,

37:13  Israel sanoi Joosefille: "Eivätkö veljesi ole paimenessa Sikemissä. Tule, lähetän sinut heidän luokseen." Hän vastasi: "Tässä olen."

37:14  Hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle." Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

37:15  Muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla. Mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?"

37:16  Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni. Sano minulle, missä he ovat paimentamassa."

37:17  Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin.'" Niin Joosef meni veljiensä perässä ja löysi heidät Dootanista.

37:18  Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he pitivät neuvoa tappaakseen hänet.

37:19  He sanoivat toisilleen: "Katso, tuolla se unennäkijä tulee!

37:20  Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee."

37:21  Kun Ruuben kuuli sen, hän tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi."

37:22  Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää tehkö hänelle väkivaltaa." Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään saattaakseen hänet takaisin isänsä luo.

37:23  Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, he riisuivat Joosefilta hänen viittansa, pitkäliepeisen, hihallisen viitan, joka oli hänen yllään,

37:24  ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä. Siinä ei ollut vettä.

37:25  Sen jälkeen he istuivat aterioimaan. Kun he nostivat silmänsä, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin.

37:26  Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

37:27  Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme kajotko häneen, sillä hän on veljemme, omaa lihaamme." Hänen veljensä kuulivat häntä.

37:28  Kun nyt midianilaiset kauppiaat olivat menossa ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

37:29  Kun Ruuben palasi kaivolle, katso, Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,

37:30  palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!"

37:31  Niin he ottivat Joosefin viitan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat viitan vereen.

37:32  Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen viitan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tarkasta, onko se poikasi viitta vai ei."

37:33  Tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on poikani viitta. Villipeto on hänet syönyt. Totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi."

37:34  Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.

37:35  Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen hautaan poikani luo", ja hänen isänsä itki häntä.

37:36  Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon varainhoitaja ja henkivartioston päällikkö.