FinSTLK2017 - Job - 29

29:1  Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

29:2  "Oi, jospa olisin, niin kuin olin tätä ennen kuluneina kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

29:3  jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja hänen valossaan vaelsin pimeydessä!

29:4  Jospa olisin kuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli telttani yllä,

29:5  jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani ja poikani minua ympäröivät,

29:6  jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja!

29:7  Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

29:8  nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

29:9  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

29:10  Ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

29:11  Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua autuaaksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti.

29:12  Sillä pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.

29:13  Menehtyvän siunaus tuli osakseni, ja lesken sydämen saatoin riemuitsemaan.

29:14  Vanhurskaudella vaatetin itseni, ja se verhosi minut. Oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

29:15  Olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

29:16  Minä olin köyhille isänä, ja oikeusasiaa, jota en tuntenut, tutkin tarkasti.

29:17  Särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

29:18  Silloin sanoin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

29:19  Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy oksillani.

29:20  Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu kädessäni.'

29:21  He kuuntelivat minua, odottivat ja vaikenivat neuvoa antaessani.

29:22  Puhuttuani he eivät enää sanaa sanoneet, ja puheeni meni heihin kuin vesi.

29:23  He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin myöhäissateelle.

29:24  Nauroin heille, kun he eivät uskoneet. Kasvojeni loiste ei saanut heitä lankeamaan.

29:25  Valitsin heidän tiensä, istuin päällikkönä ja elin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, kuin murheellisten lohduttaja."