FinSTLK2017 - Psalms - 102

102:1  Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

102:2  Herra, kuule rukoukseni, ja huutoni tulkoon eteesi.

102:3  Älä kätke kasvojasi minulta, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi puoleeni, kun huudan, riennä ja vastaa minulle.

102:4  Sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja luitani polttaa kuin ahjossa.

102:5  Sydäntäni on taottu ja se on kuivunut kuin ruoho, sillä minä unohdan syödä leipääni.

102:6  Vaikerrukseni äänestä luuni tarttuvat lihaani.

102:7  Olen kuin pelikaani erämaassa. Olen kuin huuhkaja raunioissa.

102:8  Olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

102:9  Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät. Ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat nimeni kautta.

102:10  Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä

102:11  sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja heittänyt pois.

102:12  Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

102:13  Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

102:14  Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja sen hetki on tullut.

102:15  Sillä sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaat, ja sen sorakasoja heidän on sääli.

102:16  Pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat kunniaasi,

102:17  kun Herra rakentaa Siionin, hän ilmestyy kunniassaan,

102:18  ja kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää hylkää heidän rukoustaan.

102:19  Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

102:20  että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

102:21  kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset,

102:22  jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystään Jerusalemissa,

102:23  kun kaikki kansat ja valtakunnat kokoontuvat yhteen, palvelemaan Herraa.

102:24  Hän on lannistanut matkalla voimani ja lyhentänyt päiväni.

102:25  Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni. Sinun vuotesi kestävät polvesta polveen.

102:26  Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialaasi.

102:27  Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki kuin vaate. Sinä muutat ne, niin kuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

102:28  Mutta sinä pysyt samana, eivätkä vuotesi lopu.

102:29  Sinun palvelijasi lapset asuvat turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät edessäsi.