FinPR - Susanna - 1

1:1  Oli mies, joka asui Babylonissa ja jonka nimi oli Jooakim.

1:2  Hän otti vaimon, jonka nimi oli Susanna, Kelkiaan tytär. Tämä oli sangen kaunis ja Herraa pelkääväinen.

1:3  Myös hänen vanhempansa olivat hurskaat, ja he olivat kasvattaneet tyttärensä Mooseksen lain mukaan.

1:4  Ja Jooakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa ääressä puutarha. Ja hänen luonansa kokoontuivat juutalaiset, koska hän oli arvossapidetyin kaikista.

1:5  Kaksi vanhinta kansan seasta oli asetettu sinä vuotena tuomareiksi, sellaisia, joista Herra on sanonut: Laittomuus on lähtenyt Babylonista, vanhimmista, tuomareista, joita pidettiin kansan hallitusmiehinä.

1:6  Nämä olivat usein Jooakimin talossa, ja heidän eteensä tulivat kaikki, joilla oli oikeusasioita.

1:7  Aina kun kansa keskipäivän aikana oli poistunut, meni Susanna käyskentelemään miehensä puutarhaan.

1:8  Ja ne kaksi vanhinta näkivät joka päivä hänen menevän sinne ja käyskentelevän, ja heissä nousi himo häneen.

1:9  Ja he kääntyivät väärään mieleen ja painoivat silmänsä maahan, niin etteivät katsoneet taivaaseen päin eivätkä muistaneet vanhurskaita tuomioita.

1:10  Ja he olivat molemmat vaivassa hänen tähtensä, mutta eivät ilmaisseet kärsimystänsä toisilleen;

1:11  sillä he häpesivät ilmaista himoansa, että näet halusivat olla yhdessä hänen kanssaan.

1:12  Mutta joka päivä he kiihkeästi väijyivät saadakseen häntä nähdä.

1:13  Kerran he sanoivat toinen toisellensa: Menkäämme kotiin, sillä on aterian aika. Niin he lähtivät pois ja erkanivat toisistansa.

1:14  Mutta he kiersivät takaisin ja tulivat samaan paikkaan. Ja kun he kysyivät toisiltaan syytä, tunnustivat he himonsa. Silloin he sopivat ajasta, jolloin voisivat tavata hänet yksin.

1:15  Kun he väijyivät soveliasta päivää, tuli hän kerran, niinkuin joka päivä ennenkin, sinne, mukanansa ainoastaan kaksi tyttöä. Ja hän halusi peseytyä puutarhassa, koska oli kuuma.

1:16  Eikä siellä ollut ketään, paitsi ne kaksi vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja väijyivät häntä.

1:17  Ja hän sanoi tytöille: Noutakaa minulle öljyä ja voiteita, ja sulkekaa puutarhan ovet, että saan peseytyä.

1:18  Niin he tekivät, niinkuin hän sanoi, ja sulkivat puutarhan ovet ja menivät sivuovista ulos noutamaan, mitä heidän oli käsketty noutaa, eivätkä nähneet vanhimpia, sillä nämä olivat piiloutuneet.

1:19  Kun tytöt olivat menneet ulos, nousivat ne kaksi vanhinta ja juoksivat Susannan luo,

1:20  ja sanoivat: Katso, puutarhan ovet ovat suljetut, eikä kukaan meitä näe, ja meissä on himo sinuun. Sentähden suostu tahtoomme ja ole yhdessä meidän kanssamme.

1:21  Mutta ellet sitä tee, niin me todistamme sinua vastaan, että sinun kanssasi oli joku nuorukainen ja että sinä sentähden lähetit tytöt pois luotasi.

1:22  Susanna huokasi ja sanoi: Joka taholta minä olen ahdistettu: jos minä sen teen, tulee siitä minulle kuolema; jollen sitä tee, en minä pääse pakoon teidän käsistänne.

1:23  Parempi on minulle, etten sitä tee ja joudun teidän käsiinne, kuin että tekisin syntiä Herran edessä.

1:24  Ja Susanna huusi korkealla äänellä. Mutta myös ne kaksi vanhinta huusivat siinä hänen edessään.

1:25  Ja toinen heistä juoksi ja avasi puutarhan ovet.

1:26  Kuultuaan huudon puutarhasta riensi talon väki sivuovista katsomaan, mitä Susannalle oli tapahtunut.

1:27  Kun sitten vanhimmat puhuivat puhuttavansa, häpesivät palvelijat suuresti, sillä ei milloinkaan ollut Susannasta puhuttu sellaista puhetta.

1:28  Seuraavana päivänä, kun kansa kokoontui hänen miehensä Jooakimin luokse, tulivat ne kaksi vanhinta, mieli täynnä vääryyttä Susannaa kohtaan, saattaakseen hänet tuomituksi kuolemaan, ja he sanoivat kansan edessä:

1:29  Lähettäkää noutamaan Susanna, Kelkiaan tytär, joka on Jooakimin vaimo. Niin he lähettivät.

1:30  Ja hän tuli vanhempainsa ja lastensa ja kaikkien omaistensa kanssa.

1:31  Mutta Susanna oli ylen uhkeavartaloinen ja ihanamuotoinen.

1:32  Niin nuo jumalattomat käskivät paljastaa hänet, hän kun oli hunnutettu, saadakseen nauttia hänen kauneudestansa.

1:33  Mutta hänen seuralaisensa ja kaikki, jotka näkivät hänet, itkivät.

1:34  Ja ne kaksi vanhinta nousivat kansan keskeltä ja panivat kätensä hänen päänsä päälle.

1:35  Mutta hän loi itkien silmänsä taivasta kohti, sillä hänen sydämensä luotti Herraan.

1:36  Ja vanhimmat sanoivat: Meidän käyskennellessämme kahden puutarhassa tuli tämä sinne kahden palvelijattarensa kanssa, ja hän sulki puutarhan ovet ja toimitti palvelijattaret pois.

1:37  Ja hänen luoksensa tuli nuorukainen, joka oli ollut piiloutuneena ja laskeutui maahan hänen kanssaan.

1:38  Mutta kun me, jotka olimme puutarhan perällä, näimme lainvastaisen teon, niin me juoksimme heidän luoksensa.

1:39  Ja me näimme heidän olevan yhdessä. Häntä me emme voineet voittaa, sillä hän oli meitä väkevämpi ja avasi ovet ja juoksi pois.

1:40  Mutta tämän me otimme kiinni. Ja me kysyimme, kuka nuorukainen oli,

1:41  mutta hän ei tahtonut sitä meille ilmaista. Tämän me todistamme. Ja kokoontunut kansa uskoi heitä, niinkuin ainakin kansan vanhimpia ja tuomareita; ja he tuomitsivat hänet kuolemaan.

1:42  Mutta Susanna huusi korkealla äänellä ja sanoi: Iankaikkinen Jumala, joka salatut asiat tunnet ja tiedät kaiken, ennenkuin se on tapahtunut! Sinä tiedät, että nämä ovat väärin todistaneet minua vastaan. Ja katso, minun täytyy kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mitä he pahuudessaan minua vastaan puhuvat.

1:44  Ja Herra kuuli hänen äänensä.

1:45  Ja häntä surmattavaksi vietäessä Jumala herätti aivan nuoressa pojassa, jonka nimi oli Daniel, pyhän hengen;

1:46  ja hän huusi suurella äänellä: Viaton olen minä hänen vereensä.

1:47  Ja kaikki kansa kääntyi häneen, ja he kysyivät: Mitä tarkoittaa tämä sana, jonka sinä sanoit?

1:48  Niin hän astui heidän keskellensä ja sanoi: Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Ettekö te ole tutkimatta ja selvää ottamatta tuominneet syylliseksi Israelin tytärtä?

1:49  Palatkaa takaisin oikeuspaikalle, sillä nuo ovat väärin todistaneet häntä vastaan.

1:50  Niin kaikki kansa palasi kiiruusti takaisin. Ja vanhimmat sanoivat hänelle: Tule tänne, istu meidän keskellemme ja ilmoita meille asia, sillä sinulle on Jumala antanut vanhinten arvon.

1:51  Niin Daniel sanoi heille: Eristäkää heidät kauas toisistaan, niin minä kuulustelen heitä.

1:52  Kun heidät oli eristetty toisistaan, kutsui hän toisen heistä ja sanoi: Sinä, joka olet vanhentunut eläen päiväsi pahasti! Nyt kohtaavat sinua syntisi, joita olet ennen tehnyt.

1:53  kun olet langettanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömät syyllisiksi ja päästänyt syylliset vapaiksi, vaikka Herra sanoo: 'Älä surmaa viatonta ja syytöntä'.

1:54  Jos sinä siis näit tämän naisen, niin sano: minkä puun alla näit heidän pitävän yhteyttä? Hän sanoi: Poppelihaavan alla.

1:55  Daniel sanoi: Oikein oli, että valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä kohta Jumalan enkeli, joka on saanut käskyn Jumalalta, iskee sinuun kahtiaviiltävän haavan.

1:56  Ja toimitettuaan tämän pois hän käski tuoda toisen. Ja hän sanoi hänelle: Sinä, joka olet Kanaanin siementä etkä Juudan! Kauneus on sinut pettänyt, ja himo on kääntänyt väärään sinun sydämesi.

1:57  Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja pelosta he ovat pitäneet yhteyttä teidän kanssanne. Mutta tämä Juudan tytär ei ottanut kärsiäkseen teidän laittomuuttanne.

1:58  Sano siis nyt minulle: minkä puun alla te yllätitte heidät pitämässä yhteyttä toistensa kanssa? Ja hän sanoi: Rautatammen alla.

1:59  Daniel sanoi hänelle: Oikein oli, että sinäkin valhettelit oman pääsi menoksi. Sillä Jumalan enkeli odottaa miekka kädessä hakatakseen sinut raudalla kahtia, että saisi teidät tuhotuiksi.

1:60  Ja kaikki kokoontunut kansa huusi suurella äänellä, ja he kiittivät Jumalaa, joka pelastaa ne, jotka panevat toivonsa häneen.

1:61  Ja he nousivat niitä kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli heidän omasta suustaan osoittanut heidät vääriksi todistajiksi, ja he tekivät näille saman, minkä nämä pahuudessaan olivat aikoneet tehdä lähimmäisellensä.

1:62  Näin he noudattivat Mooseksen lakia ja tappoivat heidät. Ja viaton veri pelastui sinä päivänä.

1:63  Mutta Kelkias ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa tyttärensä puolesta hänen miehensä Jooakimin ja kaikkien omaisten kanssa, koska hänestä ei löydetty häpeällistä tekoa.

1:64  Ja Daniel tuli suureksi kansansa edessä siitä päivästä lähtien ja aina edespäin.