FinRK - Job - 17

17:1  ”Minun henkeni on rikki raastettu, päiväni sammuvat. Edessäni on hauta.

17:2  Totisesti, pilkkaajat piirittävät minua, ja silmieni täytyy alati katsella heidän vihamielisyyttään.

17:3  Jumala, pane pantti talteen puolestani! Kuka muu löisi kättä hyväkseni?

17:4  Sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä, sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.

17:5  Ystäviä kutsutaan saamaan osansa, mutta omien lasten silmät raukeavat.

17:6  Minut on pantu kansoille sananparreksi, silmille syljettävä minusta on tullut.

17:7  Silmäni ovat surusta hämärtyneet, kaikki jäseneni ovat varjon kaltaisia.

17:8  Tästä ovat oikeamieliset kauhuissaan, viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

17:9  Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.”

17:10  ”Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne! En löydä viisasta teidän joukostanne.

17:11  Päiväni ovat menneet, suunnitelmani on murskattu, ne, joihin olin sydämeni kiinnittänyt.

17:12  Yön he tekevät päiväksi sanoen: ’Valo on lähellä, vaikka on pimeää.’

17:13  Vaikka toisin toivoisin, tuonela on asuntoni. Minä levitän vuoteeni pimeyteen,

17:14  minä sanon haudalle: ’Sinä olet isäni’, ja madoille: ’Äitini ja sisareni.’

17:15  Missä on silloin toivoni? Minun toivoni, kuka sitä näkee?

17:16  Astuuko se alas tuonelan salpojen taakse, kun yhdessä käymme levolle maan tomuun?”