Site uses cookies to provide basic functionality.

OK
JOB
Prev Up Next Toggle notes
Chapter 32
Job FinRK 32:1  Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, joka oli omissa silmissään vanhurskas,
Job FinRK 32:2  buusilainen Elihu vihastui. Hän oli Barakelin poika, Raamin suvusta. Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana.
Job FinRK 32:3  Tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta Jobille ja kuitenkin syyttivät häntä jumalattomaksi.
Job FinRK 32:4  Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat vuosiltaan häntä vanhempia.
Job FinRK 32:5  Mutta kun hän näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussaan vastaukseksi, hän suuttui.
Job FinRK 32:6  Buusilainen Elihu, Barakelin poika, vastasi Jobille ja sanoi: ”Nuori minä olen vuosiltani, ja te olette vanhoja. Sen vuoksi minä arastelin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Job FinRK 32:7  Minä ajattelin: ’Puhukoon ikä, ja vuosien paljous tuokoon julki viisautta.’
Job FinRK 32:8  Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Job FinRK 32:9  Eivät iäkkäät aina ole viisaimpia, eivätkä vain vanhukset ymmärrä, mikä on oikein.
Job FinRK 32:10  Sen vuoksi minä sanon: Kuule minua! Minäkin ilmoitan, mitä tiedän.”
Job FinRK 32:11  ”Olen odottanut, mitä te sanoisitte, olen kuunnellut teidän viisaita puheitanne, kun te tutkitte sanoja.
Job FinRK 32:12  Minä tarkkasin teitä, ja katso, kukaan ei kumonnut Jobin sanoja. Kukaan teistä ei voinut vastata hänen puheisiinsa.
Job FinRK 32:13  Älkää vain sanoko: ’Olemme kohdanneet viisauden, vain Jumala voi voittaa hänet, ei ihminen.’
Job FinRK 32:14  Minulle hän ei ole sanojaan suunnannut, enkä minä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Job FinRK 32:15  Nuo miehet ovat kauhuissaan, eivät enää vastaa, sanat ovat heiltä kadonneet.
Job FinRK 32:16  Odottaisinko vain, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat eivätkä enää vastaa?
Job FinRK 32:17  Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.”
Job FinRK 32:18  ”Minä olen täynnä sanoja, henki sisälläni ahdistaa minua.
Job FinRK 32:19  Katso, minun sisimpäni on kuin viini, jolle ei avata ulospääsyä, se on pakahtumaisillaan kuin vasta täytetyt leilit.
Job FinRK 32:20  Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Job FinRK 32:21  En aio pitää kenenkään puolta enkä mielistellä ketään ihmistä,
Job FinRK 32:22  sillä en osaa liehakoida. Jos niin tekisin, Luojani ottaisi minut pian pois.”