FinRK - Job - 3

3:1  Sen jälkeen Job alkoi puhua ja kirosi syntymäpäivänsä.

3:2  Hän sanoi:

3:3  ”Kadotkoon se päivä, jona synnyin, ja yö, joka sanoi: ’Poika on siinnyt.’

3:4  Muuttukoon pimeydeksi se päivä. Älköön sitä kysykö Jumala korkeudessa, älköön sille valo loistako.

3:5  Vaatikoon sen itselleen pimeys ja kuoleman varjo. Laskeutukoon pilvi sen päälle, kauhistuttakoon sitä päivän pimeneminen.

3:6  Ottakoon pimeys pois sen yön. Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa, älköön se kuuluko kuukausien lukuun.

3:7  Hedelmätön olkoon se yö, älköön sinä yönä riemuhuuto raikuko.

3:8  Kirotkoon sen päivienmanaajat, ne, jotka ovat valmiit herättämään Leviatanin.

3:9  Pimentykööt sen aamutähdet. Odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon katsetta nähkö,

3:10  sillä se ei sulkenut minulta kohdun ovea eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.”

3:11  ”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani?

3:12  Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni?

3:13  Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä

3:14  kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita,

3:15  tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla.

3:16  Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa.

3:17  Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä.

3:18  Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä.

3:19  Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”

3:20  ”Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille?

3:21  Hehän odottavat kuolemaa, joka ei tule, etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

3:22  He iloitsisivat riemusta huutaen, jos saisivat osakseen haudan.

3:23  Miksi hän antaa valoa miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?

3:24  Huokaus on tullut leiväkseni, valitukseni virtaa kuin vesi.

3:25  Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.

3:26  En ehtinyt tyyntyä, en asettua rauhaan enkä käydä lepoon, kun tuska tuli jälleen.”