FinRK - Job - 19

19:1  Job vastasi ja sanoi:

19:2  ”Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?

19:3  Jo kymmenen kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua ahdistatte.

19:4  Jos olisinkin erehtynyt, erehdykseni olisi oma asiani.

19:5  Voitteko todella ylvästellä minua vastaan? Voitteko osoittaa minun ansainneen häpeäni?

19:6  Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja kietonut minut verkkoonsa.

19:7  Minä huudan: ’Väkivaltaa!’ mutta en saa vastausta, huudan apua, mutta oikeutta ei ole.

19:8  Hän on aidannut tieni, niin etten pääse läpi. Hän on levittänyt pimeyden poluilleni.

19:9  Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut päästäni kruunun.

19:10  Hän raastaa minua joka puolelta, olen mennyttä. Hän on repäissyt irti toivoni kuin puun.

19:11  Hän antoi vihansa syttyä minua vastaan ja piti minua vihollisenaan.

19:12  Yhtenä miehenä tulivat hänen joukkonsa ja raivasivat tien hyökätäkseen minua vastaan. Ne leiriytyivät majani ympärille.”

19:13  ”Veljeni hän on karkottanut luotani kauas, tuttavani ovat minusta peräti vieraantuneet.

19:14  Läheiseni ovat minut jättäneet, uskottuni ovat minut unohtaneet.

19:15  Ne, jotka majailevat talossani, jopa palvelijattareni, pitävät minua outona. Minusta on tullut muukalainen heidän silmissään.

19:16  Minä kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa. Suuni rukoilee häneltä sääliä.

19:17  Hengitykseni haju on vaimostani outo, äitini poikien mielestä minä löyhkään.

19:18  Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen seisomaan, he puhuvat minusta ilkkuen.

19:19  Kaikki läheiseni inhoavat minua; nekin, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

19:20  Luuni ovat tarttuneet kiinni lihaan ja nahkaan, minusta on jäljellä pelkät ikenet.”

19:21  ”Armahtakaa minua, armahtakaa, te minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on koskenut minuun!

19:22  Miksi te vainoatte minua samalla tavoin kuin Jumala? Ettekö saa jo kylliksenne lihani kalvamisesta?

19:23  Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan

19:24  tai hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi rautataltalla ja lyijyllä!”

19:25  ”Minä tiedän lunastajani elävän. Viimeisenä hän on seisova multien päällä.

19:26  Kun tämä nahka on raastettu yltäni ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan.

19:27  Hänet olen näkevä apunani. Silmäni saavat nähdä hänet, eikä hän ole minulle vieras. Sisäelimeni riutuvat minussa,

19:28  kun sanotte: ’Ahdistetaan häntä ankarasti, syy löytyy hänestä’.

19:29  Pelätkää siis miekkaa, sillä viha kohtaa miekan ansainneita rikoksia. Tietäkää, että on olemassa tuomari.”