FinRK - Job - 20

20:1  Sitten naamalainen Tsoofar lausui:

20:2  ”Tuohon minun ajatukseni vaativat vastaamaan, moisesta mieleni kuohuu.

20:3  Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuunnella, mutta henkeni ja ymmärrykseni antaa minulle vastauksen.

20:4  Etkö sitä tiennyt jo vanhastaan, eikö ole ollut tiedossa siitä asti, kun ihminen asetettiin maan päälle,

20:5  että jumalattomien riemu loppuu lyhyeen ja riettaan ilo kestää vain hetken.

20:6  Vaikka hän ulottuisi taivaaseen asti ja hänen päänsä koskettaisi pilviä,

20:7  hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman ulosteensa tavoin. Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: ’Missä hän on?’

20:8  Unen lailla hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, hän häipyy kuin öinen näky.

20:9  Silmä, joka näki hänet, ei enää näe häntä, eikä hänen asuinsijansa häntä enää havaitse.

20:10  Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen käsiensä on luovuttava omaisuudesta.

20:11  Hänen luunsa olivat täynnä nuoruuden voimaa, mutta nyt se on vaipunut multaan hänen kanssaan.”

20:12  ”Jos paha maistuu makealta hänen suussaan, hän kätkee sen kielensä alle.

20:13  Hän säästelee sitä eikä siitä luovu vaan pysyttää sen keskellä suulakeaan.

20:14  Tämä ruoka muuttuu hänen vatsassaan: siitä tulee kobran myrkkyä hänen sisällään.

20:15  Hän nieli rikkautta, mutta hänen on oksennettava se pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.

20:16  Kobran myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.

20:17  Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunajan ja kerman virtoja ja jokia.

20:18  Vaivannäkönsä tulokset hänen on annettava pois, hän ei saa niistä itse nauttia. Voittamastaan rikkaudesta hän ei voi iloita.

20:19  Hän murskasi köyhät ja jätti heidät virumaan, hän ryösti itselleen talon, jota hän ei ollut rakentanut.

20:20  Milloinkaan hän ei ole ollut sisimmässään tyytyväinen, mutta hänen himoitsemansa tavara ei häntä pelasta.

20:21  Mikään ei säilynyt hänen ahminnaltaan, sen tähden hänen hyvinvointinsa ei kestä.

20:22  Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä, häneen iskevät kaikkien kurjien kourat.

20:23  Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sota-aseittensa sataa hänen päälleen.

20:24  Jos hän pakenee rauta-aseita, hänet lävistää vaskijousen nuoli.

20:25  Kun hän vetää nuolen selästään, hänen sappensa läpi käy salama. Kauhut valtaavat hänet,

20:26  pilkkopimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta. Se tuhoaa, mitä on jäljellä hänen majassaan.

20:27  Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.

20:28  Minkä hän taloonsa kokosi, se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.

20:29  Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, Jumalan hänelle määräämä perintöosa.”