FinRK - Job - 6

6:1  Job vastasi:

6:2  ”Jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin!

6:3  Ne painavat enemmän kuin meren hiekka, siksi sanani menevät harhaan.

6:4  Ovathan lihassani Kaikkivaltiaan nuolet, minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut nousevat minua vastaan.

6:5  Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6:6  Syödäänkö mautonta ilman suolaa, onko makua munan valkuaisessa?

6:7  Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin. Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka.

6:8  Kunpa pyyntöni täyttyisi ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon.

6:9  Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja leikata minut pois!

6:10  Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”

6:11  ”Mikäpä on voimani, että voisin enää toivoa, mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen?

6:12  Onko minulla kiven lujuus, onko ruumiini vaskea?

6:13  Enkö enää kykene auttamaan itseäni? Onko minulta kadonnut kaikki voima?

6:14  Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.

6:15  Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro, he ovat kuin kuivuneita joenuomia.

6:16  Ne ovat jääsohjosta sameita, niihin kätkeytyy lumi.

6:17  Auringon paahtaessa ne ehtyvät. Kun tulee helle, ne häviävät uomastaan.

6:18  Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

6:19  Teeman karavaanit tähystelivät niitä, Savan matkalaiset panivat toivonsa niihin.

6:20  He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin, perille päästyään he joutuivat pettymään.

6:21  Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia, te näette kauheita asioita ja pelästytte.

6:22  Olenko sanonut: ’Antakaa minulle jotakin’ ja ’maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’,

6:23  ’pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?

6:24  Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

6:25  Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä hyötyä on teidän nuhtelustanne?

6:26  Aiotteko nuhdella sanoja, epätoivoisen sanoja, jotka ovat vain tuulta.

6:27  Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

6:28  Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin: en totisesti valehtele vasten kasvojanne.

6:29  Perukaa puheenne, älköön vääryyttä tapahtuko, perukaa, vielä minä olen oikeassa.

6:30  Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”