FinRK - Job - 29

29:1  Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:

29:2  ”Olisinpa niin kuin olin menneinä kuukausina, niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli.

29:3  Silloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä vaelsin hänen valossaan halki pimeyden.

29:4  Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni, kun Jumalan ystävyys oli majani yllä,

29:5  ja Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja lapseni olivat ympärilläni.

29:6  Silloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja.

29:7  Kun menin kaupunginportille, kun asetin istuimeni torille,

29:8  nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

29:9  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat käden suulleen,

29:10  ruhtinaiden ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui kitalakeen.”

29:11  ”Kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän antoi minusta hyvän todistuksen.

29:12  Sillä minä pelastin kurjan, joka huusi apua, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.

29:13  Menehtyvän siunaus tuli osakseni, lesken sydämen sain riemuitsemaan.

29:14  Vanhurskauden puin ylleni, ja se verhosi minut, oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

29:15  Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

29:16  Köyhille minä olin isä, tuntemattomankin asiaa tutkin tarkoin.

29:17  Minä murskasin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.”

29:18  ”Silloin ajattelin: ’Minä saan kuolla omassa pesässäni, ja päiviäni tulee olemaan niin paljon kuin hiekanjyviä.

29:19  Juureni ovat vedelle avoinna, ja kaste viipyy oksillani.

29:20  Kunniani on alati uusi, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.’

29:21  Kaikki kuuntelivat minua ja odottivat, ottivat vaieten vastaan neuvoni.

29:22  Kun olin puhunut, he eivät sanaakaan sanoneet, vihmana valui puheeni heihin.

29:23  He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle.

29:24  Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, minun kasvojeni valoisuus ei jättänyt heitä synkiksi.

29:25  Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, minä istuin kunniapaikalla, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niin kuin se, joka lohduttaa murheelliset.”