FinRK - Job - 18

18:1  Nyt alkoi suuhilainen Bildad puhua. Hän sanoi:

18:2  ”Milloin lopetatte tällaiset puheet? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

18:3  Miksi meitä pidetään eläinten kaltaisina, olemmeko teidän silmissänne tylsimyksiä?

18:4  Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi – sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltaan?

18:5  Myös jumalattoman valo sammuu, hänen tulensa liekki ei loista.

18:6  Valo pimenee hänen majassaan, hänen lamppunsa sammuu.

18:7  Hänen voimakkaat askeleensa joutuvat ahtaalle, hänen omat hankkeensa syöksevät hänet maahan.

18:8  Omat jalat vievät hänet verkkoon, hän kävelee pyyntihaudan katteella.

18:9  Silmukka tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa kiristyy hänen ympärilleen.

18:10  Hänelle on viritetty maahan ansa, polulle häntä varten pyydys.

18:11  Kaikkialla on kauhuja, jotka pelottavat ja ajavat häntä takaa hänen kintereillään.

18:12  Ahnas tuho vaanii häntä, onnettomuus odottaa hänen vierellään.

18:13  Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään jäytää kuoleman esikoinen.

18:14  Hänet temmataan pois majansa turvasta, pannaan kulkemaan kauhujen kuninkaan luo.

18:15  Hänen majassaan asuvat vieraat, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä.

18:16  Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä lakastuvat oksat.

18:17  Hänen muistonsa katoaa maasta, hänen nimeään ei tunneta kadulla.

18:18  Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkotetaan maan piiristä.

18:19  Ei jää häneltä vesaa eikä versoa kansansa keskuuteen, ketään ei jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

18:20  Lännen asukkaat kauhistuvat hänen tuomionsa päivää, idän asukkaat valtaa vavistus.

18:21  Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne.”