FinRK - Job - 16

16:1  Tähän Job vastasi:

16:2  ”Tuollaista olen kuullut paljon, kurjia lohduttajia te olette kaikki.

16:3  Eikö tule jo loppu sanoista, jotka ovat pelkkää tuulta, vai mikä ärsyttää sinua vastaamaan?

16:4  Voisinhan minäkin puhua niin kuin te, jos te olisitte minun sijassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja nyökytellä teille päätäni,

16:5  rohkaista teitä suuni puheella ja huojentaa huulteni lohduttavilla sanoilla.”

16:6  ”Jos puhun, ei tuskani helpota. Jos vaikenen, lähteekö se silläkään?

16:7  Mutta nyt Jumala on minut uuvuttanut. Sinä olet tuhonnut koko minun joukkoni.

16:8  Sinä olet rusikoinut minua – se on tullut todistetuksi. Riutunut olemukseni nousi minua vastaan syyttäen minua vasten silmiä.

16:9  Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan.

16:10  Minua vastaan he avaavat suunsa ammolleen ja lyövät minua pilkaten poskille. Kaikki he kokoontuvat minua vastaan.

16:11  Jumala jättää minut väärintekijöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomien käsiin.

16:12  Minä elin rauhassa, mutta hän ravisti minua, tarttui minua niskasta ja ruhjoi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen.

16:13  Hänen jousimiehensä saartavat minut. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä ja vuodattaa sappeni maahan.

16:14  Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

16:15  Säkkipuvun ompelin iholleni, sarveni painoin tomuun.

16:16  Minun kasvoni punoittavat itkusta, silmäluomillani on kuoleman varjo,

16:17  vaikka käsissäni ei ole vääryyttä ja rukoukseni on puhdas.”

16:18  ”Maa, älä peitä minun vertani! Älköön huudollani olko lepopaikkaa!

16:19  Katso, nytkin on todistajani taivaassa, ja puolustajani korkeuksissa.

16:20  Minun ystäväni pilkkaavat minua. Kyynelsilmin minä katson Jumalaan,

16:21  että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmiselle hänen lähimmäistään vastaan.

16:22  Sillä vähän on vuosia enää edessäni, sitten lähden tielle, jolta en palaa.”