FinRK - Job - 11

11:1  Naamalainen Tsoofar vastasi Jobille:

11:2  ”Jäisikö sanatulva vastausta vaille? Olisiko monisanainen mies aina oikeassa?

11:3  Saisivatko tyhjät puheesi miehet vaikenemaan, niin että pilkkaisit eikä kukaan saisi sinua häpeämään?

11:4  Sinähän sanot: ’Se mitä puhun, on oikein, ja puhdas minä olen ollut sinun silmiesi edessä.’

11:5  Toivoisinpa, että Jumala puhuisi, avaisi huulensa sinua vastaan

11:6  ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, sen, että hänellä on monin verroin ymmärrystä. Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

11:7  Sinäkö ottaisit selvän Jumalan syvyyksistä? Sinäkö pääsisit perille Kaikkivaltiaan täydellisyydestä?

11:8  Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä? Se on syvempi kuin tuonela – mitä voit siitä ymmärtää?

11:9  Se on avarampi kuin maa ja laveampi kuin meri.

11:10  Jos hän kiitää paikalle ja ottaa vangiksi, kutsuu oikeuden koolle, kuka voi häntä estää?

11:11  Tunteehan hän valheen miehet, vääryyden hän näkee sitä tarkkaamattakin.”

11:12  ”Onttopäinen mies voi saada ymmärrystä sitten, kun villiaasi syntyy ihmiseksi!

11:13  Valmista sinäkin sydämesi ja ojenna kätesi hänen puoleensa.

11:14  Mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi.

11:15  Silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä pelkää mitään.

11:16  Sinä unohdat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

11:17  Elämäsi kirkastuu sydänpäivää selkeämmäksi, pimeän aikakin on kuin aamunkoitto.

11:18  Olet luottavalla mielellä, sillä sinulla on toivo. Tähystelet ympärillesi ja käyt turvassa nukkumaan;

11:19  käyt levolle, eikä kukaan sinua säikytä. Monet etsivät sinun suosiotasi.

11:20  Mutta jumalattomien silmät raukeavat. Turvapaikka on heiltä kadonnut, ja heidän toivonsa on elämän loppu.”