FinRK - Job - 4

4:1  Silloin teemanilainen Elifas vastasi:

4:2  ”Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voisi pidättääkään sanojaan?

4:3  Katso, monia sinä olet ojentanut, voimattomia käsiä olet vahvistanut.

4:4  Sanasi ovat nostaneet kompastuneen, horjuvia polvia olet tukenut.

4:5  Mutta nyt, kun sinua kohtaa onnettomuus, sinä tuskastut. Kun se osuu itseesi, sinä kauhistut.

4:6  Eikö jumalanpelko ole uskalluksesi ja nuhteeton vaellus sinun toivosi?”

4:7  ”Muistelehan: kuka viaton on joskus hukkunut, ja missä oikeamieliset ovat joutuneet tuhoon?

4:8  Sen mukaan kuin minä olen nähnyt, ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä myös niittävät.

4:9  Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa tuulahduksesta he häviävät.

4:10  Leijonan ärjyntä, nuoren leijonan ääni, vaiennetaan, nuorten leijonien hampaat murskataan.

4:11  Leijona menehtyy saaliin puutteessa, ja jalopeuran pennut joutuvat hajalle.”

4:12  ”Varkain tuli minulle sana, korvani kuuli kuiskauksen siitä,

4:13  kun ajatukset häilyivät öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

4:14  Minut valtasi pelko ja vavistus, kaikki minun luuni kauhistuivat.

4:15  Tuuli puhalsi yli kasvojeni, ihokarvani nousivat pystyyn.

4:16  Jokin hahmo seisoi silmieni edessä, en erottanut, millainen se oli. Hiljaisuudessa kuulin äänen:

4:17  ’Onko ihminen vanhurskaampi kuin Jumala, onko mies puhtaampi kuin hänen Luojansa?

4:18  Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän näkee vikoja,

4:19  saati sitten niissä, jotka asuvat savimajoissa, joiden perustukset ovat tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

4:20  ennen kuin päivä iltaan painuu, heidät muserretaan. Kukaan ei kiinnitä huomiota, kun he hukkuvat ainiaaksi.

4:21  Eikö ole niin, että heidän telttanuoransa irrotetaan, ja he kuolevat viisaudesta osattomina?’”